Matkakulujen korvaaminen

Työmatkoista maksettavia matkakulujen korvauksia ovat päivärahat, kilometrikorvaus ja ateriakorvaus. Huomiotava seikka on, että joillain ns. erityisillä aloilla, joilla työntekemispaikkaa alalle tunnusomaisen työn lyhytaikaisuuden vuoksi joudutaan usein vaihtamaan, säännökset ovat erilaiset. Tällaisia aloja ovat esimerkiksi rakennus-, maanrakennus- ja metsäala. Näillä aloilla esim. päivärahoja ei voi maksaa, ellei työskentelypaikkakunnilla yövytä.

Voimme korvata verottomat matkakulut (kilometrikorvaus, päivärahat, ateriakorvaus) ainoastaan siinä tapauksessa, että matkakulut on laskulla laskutettu erikseen toimeksiantajalta.

Ei siis riitä, että matkakulujen osuus on sovittu sisältyväksi urakka- tai tuntipalkkaan, mutta niitä ei ole eritelty laskulle, vaan käytännössä matkakulut tulisi laskuttaa sovitun palkan lisäksi.

Voimme tästä huolimatta edelleen maksaa matkakuluja ilman ennakonpidätystä, vaikka niitä ei olisikaan sovittu laskutettavaksi toimeksiantajalta ja ne ovat verovapaata tuloa työntekijälle. Tällöin palkanmaksussa ennakonpidätyksen alaiseen palkkaan tehdään matkakuluja vastaava vähennys, jolloin niistä ei pidätetä ennakonpidätystä. Myös näistä matkakuluista on edelleen tehtävä matkalasku ja niiden suhteen on edelleen noudatettava verohallinnon matkakulujen maksamista koskevia määräyksiä. Laskuttamattomista matkakuluista työntekijän tulee kuitenkin hakea kustannusta vastaava korvaus henkilökohtaisessa verotuksessa omalla veroilmoituksellaan ja niiden suhteen verohallinto noudattaa ns. kaavamaisia määriä, jotka ovat pienempiä kuin verohallinnon vuosittain määräämät verovapaiden matkakulujen korvaukset.

Tämä perustuu verottajan kannanottoon ”Laskutuspalveluyritysten maksamat matkakustannusten korvaukset ennakkoperinnässä ja tuloverotuksessa”, luettavissa verottajan sivuilta:

https://www.vero.fi/syventavat-vero-ohjeet/kannanotot/61596/laskutuspalveluyritysten-maksamat-matkakustannusten-korvaukset-ennakkoperinnassa-ja-tuloverotuksessa/

Matkakuluvähennysten määrät vuonna 2017:

– kilometrikorvaus 0,24 €/km

 

Päätös kilometrikorvauksesta Verohallinnon sivuilla:

https://www.vero.fi/syventavat-vero-ohjeet/paatokset/47204/verohallinnon-p%C3%A4%C3%A4t%C3%B6s-matkakuluv%C3%A4hennyksen-m%C3%A4%C3%A4r%C3%A4st%C3%A4-vuodelta-2017-toimitettavassa-verotuksessa/

Muut matkakulujen määrät vuonna 2016 vahvistettujen tietojen mukaan:

– matkasta aiheutunut ylimääräinen elantomeno yli 6 tuntia kestäneeltä matkalta 14 €
vuorokaudessa.
– matkasta aiheutunut ylimääräinen elantomeno yli 10 tuntia kestäneeltä matkalta 26 € vuorokaudessa.
– rakennusalan ateriakorvaus 10 €

Edellä mainittu ohje perustuu kannanoton lisäksi nimenomaisesti laskutuspalveluja koskevaan ohjeeseen työmatkakustannusten korvauksista, kohta ”16.11.2. Matkakustannusten korvaukset laskutuspalveluyrityksen kautta työskenteleville”, ja ne koskevat kaikkia laskutuspalveluyrityksiä.

Asiaan liittyvät ohjeet ja lainkohdat:

” Jos palkansaajan ja laskutuspalveluyrityksen välille muodostuu työsuhde, laskutuspalveluyritys voi maksaa palkansaajalle verovapaita matkakustannusten korvauksia vastaavin edellytyksin kuin työsuhteessa yleensä. Matkakustannusten korvauksia maksettaessa on otettava huomioon erityisesti, että verovapaita korvauksia ovat ainoastaan tuloverolain 71 §:ssä verovapaaksi säädetyt matkakustannusten korvaukset, jotka maksetaan sovitun palkan lisäksi. Jos työnantaja vähentää kustannusosuuden ennen ennakonpidätyksen toimittamista, kyseessä ei ole verovapaa kustannusten korvaus, vaikka tuloverolain 71 §:ssä tarkoitetun verovapaan korvauksen maksamisen edellytykset sinänsä täyttyisivätkin.
Laskutuspalvelussa tavallinen menettely on se, että asiakas ja työntekijä sopivat kokonaisveloituksesta, jonka asiakas maksaa laskutuspalveluyritykselle. Laskutuspalveluyritys maksaa saamansa määrän edelleen työntekijälle omalla palkkiollaan ja muilla kuluilla (esimerkiksi eläke- ja työttömyysvakuutusmaksu) vähennettynä. Järjestelyssä työntekijälle maksettu kokonaiskorvaus ei lisäänny, vaikka hänelle aiheutuisi matkakustannuksia, jotka olisivat sinänsä verovapaisiin korvauksiin oikeuttavia. Matkakustannuksia ei järjestelyssä korvata sovitun palkan lisäksi, joten ne eivät ole verovapaita.
Ennen ennakonpidätyksen toimittamista vähennetty kustannusosuus on aina palkansaajan veronalaista ansiotuloa. Palkansaajan on vaadittava kustannusten korvausta vastaavaa vähennystä omalla veroilmoituksellaan. Tällöin palkansaaja saa omassa verotuksessaan vaatimuksesta vähentää matkakustannukset tulonhankkimismenoina (TVL 95 §). Vähennys ei kuitenkaan ole samansuuruinen kuin verovapaasti korvattavissa oleva määrä.
Vähennyksen saadakseen palkansaajan on vaadittava veroilmoituksellaan kustannusten vähentämistä ja esitettävä tarvittava selvitys syntyneistä kustannuksista. Palkansaaja voi tällöin vähentää todellisten kustannusten määrän. Jos palkansaaja pystyy osoittamaan, että hänelle on aiheutunut kustannuksia, mutta ei kustannusten tarkkaa määrää, palkansaaja voi vähentää Verohallinnon yhtenäistämisohjeessa vuosittain vahvistettavan kaavamaisen määrän.”

Vaikka laskutuspalvelun kautta tehty työ eroaa luonteeltaan perinteisestä työsopimuksellisesta työsuhteesta, sitoo myös laskutuspalvelua työnantajana työsopimuksen puuttuessakin alan työehtosopimuksen palkkamääräykset, tai mikäli alalla ei ole voimassa olevaa työehtosopimusta, alan järjestöjen palkkasuositukset. Näitä vähimmäismääriä emme voi alittaa.

Mikäli laskutettuihin työsuorituksiin kohdistuneiden verottomien matkakulujen jälkeen ei palkan osuudeksi jää alan työehtosopimuksen mukaista vähimmäispalkkaa tai työehtosopimuksen puuttuessa ”tavanomaista ja kohtuullista” palkkaa, vähennämme ilman eri ilmoitusta matkakulujen osuutta siten, että laskutuksesta jää riittävä palkanosuus. Sillä onko kyseessä pää- vai sivutoiminen työskentely ei tässä katsannossa ole merkitystä.
Mikäli koet, että käteen jäävä nettosumma jää liian pieneksi jos kaikkia matkakuluja ei voida korvata, tulisi tällöin ensisijaisesti neuvotella toimeksiantajan kanssa laskutussumman nostamisesta siten, että siitä jäisi palkansaajaalle kohtuullinen palkanosuus ja lisäksi matkakulut. Kilometrikorvauksen ja päivärahojen tarkoitus on korvata tilapäisestä työmatkasta palkansaajalle aiheutuneita kustannuksia, jotka maksetaan palkan lisäksi, ei sen sijaan.

On myös syytä huomioida, että kilometrikorvaus on korvaus työmatkasta tilapäiselle, ns. erityiselle työntekemispaikalle. Mikäli työskentelet säännöllisesti samassa työpaikassa, eli meidän tapauksessamme saman toimeksiantajan samassa toimipaikassa, katsotaan tämä toimipiste sinun varsinaiseksi työpaikaksesi. Matka kodin ja työpaikan välillä ei ole verotuksessa työmatka, vaan asunnon ja työpaikan väliset matkakulut saat vähentää henkilökohtaisessa verotuksessasi.

Verovapaista matkakulujen korvauksista löytyy lisätietoa täältä:

http://www.vero.fi/fi-FI/Syventavat_veroohjeet/Ennakkoperinta/Tyontekijat/Verohallinnon_paatos_verovapaista_matkak(41498)

HUOM! Muista aina sopia sellaisista kulujen korvauksista etukäteen toimeksiantajasi kanssa, mitkä LASKUTAT LASKULLA toimeksiantajaltasi.
Verottomia korvauksia voimme kuitenkin maksaa sinulle mikäli verottajan määrämät edellytykset täyttyvät riippumatta siitä onko nämä kulut veloitettu toimeksiantajaltasi, näistä kuluista haet vähennyksen tulonhankkimiskuluina henkilökohtaisessa verotuksessasi kuten edellä on kuvattu.
Verovapaat kulut on ilmoitettava ohjeiden mukaisesti extranetin Korvaukset-sivulla.