Työmatkoista maksettavia verovapaita matkakulujen korvauksia ovat päivärahat, kilometrikorvaus ja ateriakorvaus, sekä tositteisiin perustuvat matkakulukorvaukset, esim. juna- ja linja-autoliput ja majoituskulut. Huomioitava seikka on, että joillain ns. erityisillä aloilla, joilla työntekemispaikkaa alalle tunnusomaisen työn lyhytaikaisuuden vuoksi joudutaan usein vaihtamaan, säännökset ovat erilaiset. Tällaisia aloja ovat esimerkiksi rakennus-, maanrakennus- ja metsäala. Näillä aloilla esim. päivärahoja ei voi maksaa, ellei työskentelypaikkakunnilla yövytä.
Voimme korvata verottomat matkakulut siinä tapauksessa, että matkakuluista on sovittu toimeksiantajan kanssa maksettavaksi, joko osana kokonaiskorvausta tai sovitun palkan lisäksi. Molemmissa tapauksissa kulut täytyy lisäksi eriteltynä laskulle, toisin sanottuna ilmoitettu kuluina verottajan määräysten mukaisesti ja eritelty laskulle kuluina omina tuoteriveinään.
Tämä perustuu verottajan kannanottoon “Laskutuspalveluyritysten maksamat matkakustannusten korvaukset ennakkoperinnässä ja tuloverotuksessa”, luettavissa verottajan sivuilta:
Sellaisia työhön liittyviä matkakuluja mistä työn suorittaja ei ole sopinut toimeksiantajan kanssa voi kevytyrittäjä hakea vähennettäväksi omassa verotuksessaan tulonhankkimiskuluvähennyksenä.
Matkakuluista ja palkan osuudesta
Vaikka laskutuspalvelun kautta tehty työ eroaa luonteeltaan perinteisestä työsopimuksellisesta työsuhteesta, sitoo myös laskutuspalvelua työnantajana työsopimuksen puuttuessakin alan työehtosopimuksen palkkamääräykset, tai mikäli alalla ei ole voimassa olevaa työehtosopimusta, alan järjestöjen palkkasuositukset. Näitä vähimmäismääriä emme voi alittaa.
Mikäli laskutettuihin työsuorituksiin kohdistuneiden verottomien matkakulujen jälkeen ei palkan osuudeksi jää alan työehtosopimuksen mukaista vähimmäispalkkaa tai työehtosopimuksen puuttuessa “tavanomaista ja kohtuullista” palkkaa, tulisi matkakulujen osuutta pienentää siten, että laskutuksesta jää riittävä palkanosuus. Sillä onko kyseessä pää- vai sivutoiminen työskentely ei tässä katsannossa ole merkitystä.
Mikäli koet, että käteen jäävä nettosumma jää liian pieneksi jos kaikkia matkakuluja ei voida korvata, tulisi tällöin ensisijaisesti neuvotella toimeksiantajan kanssa laskutussumman nostamisesta siten, että siitä jäisi palkansaajaalle kohtuullinen palkanosuus ja lisäksi matkakulut. Kilometrikorvauksen ja päivärahojen tarkoitus on korvata tilapäisestä työmatkasta palkansaajalle aiheutuneita kustannuksia, jotka maksetaan palkan lisäksi, ei sen sijaan.
On myös syytä huomioida, että kilometrikorvaus on korvaus työmatkasta tilapäiselle, ns. erityiselle työntekemispaikalle. Mikäli työskentelet säännöllisesti samassa työpaikassa, eli meidän tapauksessamme saman toimeksiantajan samassa toimipaikassa, katsotaan tämä toimipiste sinun varsinaiseksi työpaikaksesi. Matka kodin ja työpaikan välillä ei ole verotuksessa työmatka, vaan asunnon ja työpaikan väliset matkakulut saat vähentää henkilökohtaisessa verotuksessasi.
Verovapaista matkakulujen korvauksista löytyy lisätietoa täältä:
HUOM! Muista aina sopia sellaisista kulujen korvauksista etukäteen toimeksiantajasi kanssa, mitkä LASKUTAT LASKULLA toimeksiantajaltasi.
Käytännössä siis sinä kevytyrittäjänä eli työn suorittajana solmit asiakkaan kanssa toimeksianto- /palvelusopimuksen, jossa sovitte mitä matkakustannusten korvauksia maksetaan ja maksetaanko matkakustannusten korvauksia sovitun palkkion lisäksi vai osana kokonaispalkkiosopimusta.